Oppisopimuskoulutusta kaupunkiin

Pääministeri Katainen kohautti ehdottamalla oppisopimuskoulutuksessa oleville nuorille palkka-alea. Ajatus on herättänyt keskustelua kylmällä oikeistolaisuudellaan. Kataisen sanomassa on myös ajatus, joka on jäänyt poliittisen arvostelun alle. Hän ihmetteli, miksi Suomessa on oppisopimuskoulutuksen piirissä vain 200 nuorta.

Tässä suhteessa Rovaniemen kaupunki voisi murtaa raja-aitoja ja kannustaa sekä nuoria että aikuisia oppisopimuskoulutukseen. Tällä hetkellä se suhtautuu ylipäätään nuivasti oppisopimuskoulutukseen. Vuonna 2011 Rovaniemen kaupungin vakituisesta henkilökunnasta 213 henkilöä päätti palvelusuhteensa. Tästä joukosta 47 % siirtyi eläkkeelle. Tulevina vuosina eläkkeelle siirtyvien määrä tulee kasvamaan. Tiukentuva kuntatalous syö luultavasti osan työpaikoista, mutta työvoiman tarve tulee silti olemaan totta.

Vastuullisena työnantajana kaupungin täytyy pohtia, kuinka vastata eläköitymisen tuomaan haasteeseen. Yksi konkreettinen keino olisi lisätä oppisopimuskoulutuksen määrää kaupungin yksiköissä. Rovaniemen näkökulmasta oppisopimuskoulutus tarjoaisi varteenotettavan vaihtoehdon esimerkiksi sosiaali-, ja terveysalan työpaikkojen täyttämiseen.

Oppisopimuskoulutus on tutkintoon tähtäävää koulutusta ja se perustuu aina määräaikaiseen työsuhteeseen, jonka aikana työntekijä opiskelee tulevaan ammattiinsa käytännön työtehtävissä. Pelkkää käytäntöä oppisopimuskaan ei ole, vaan työntekijä käy välillä oppilaitoksessa lyhyillä teoriajaksoilla. Työnantaja saa oppisopimuksen ajalta koulutuskorvausta, joka on tarkoitettu palkkaamisesta aiheutuviin kuluihin. Tämän lisäksi TE -toimisto voi maksaa palkkatukea esimerkiksi työttömyystaustaisten työntekijöiden palkkakustannuksiin. Mikään itsestäänselvyys se ei kuitenkaan ole.

Jos palkkatukea ei myönnetä, kaupunki voisi sitoutua maksamaan itse oppisopimusopiskelijan palkkakulut. Tämä olisi tarpeellista, koska hallitus on muutenkin leikkaamassa varoja oppisopimuskoulutuksesta valtion vuoden 2013 budjetissa. Palkkakulujen maksaminen ilman palkkatukea toisi lisäkuluja kaupungille, mutta työllisyyttä edistävänä toimenpiteenä myös verotuloja.

Vuoden 2013 alussa tulee voimaan nuorten yhteiskuntatakuu ja sen osana toteutetaan koulutustakuu. Tämä tarkoittaa, että jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan jatkomahdollisuus esimerkiksi lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa tai oppisopimuskoulutuksessa. Hallituksen tavoitteena on, että kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä 20–24-vuotiaista yli 90 prosentilla on perusasteen jälkeinen tutkinto. Jotta tämä tavoite täyttyisi myös kaupunkimme osalta, täytyy kaupungin olla avarakatseinen eri koulutus- ja työmuotojen suhteen. Tähän nuorten oppisopimuskoulutus olisi hyvä vaihtoehto unohtamatta kuitenkaan aikuisten mahdollisuutta koulutukseen.

Vaikeuksien kautta voittoon

Viime kirjoituksen jälkeen aikani on töiden lisäksi kulunut Lontoon olympialaisia seuratessa. Nyt kisat ovat onnellisesti ohi ja taas on aikaa keskittyä normaaliin elämään. En ole mikään innokas penkkiurheilija, mutta arvokisoja seuraan mielelläni. Ovathan olympialaiset kisojen aatelia.

Olen erityisen iloinen, että keihäänheittäjä Antti Ruuskanen voitti pronssia. Olen fanittanut häntä pitkään. En niinkään urheilullista syistä, enkä edes ulkonäöllisistä syistä. Pidän Antti Ruuskasesta, koska hän puhuu leveää savon murretta. Murteessa on paljon samaa levää puheen partta, mitä Posiolla puhutaan. Siksi minun on helppo samaistua häneen, vaikken itse mikään savolainen olekaan.

Ruuskanen on ollut aliarvostettu keihäänheittäjä ja siksi olen iloinen, että hän onnistui olympialaisissa. Arvostan ihmisiä, jotka jaksavat yrittää ja tehdä töitä vaikeuksista huolimatta.

Lapsen elämää seuratessa ei jaksa olla ihmettelemättä sitä, kuinka pieni ihminen jaksaa opetella ja yrittää. Voi sitä riemua, kun hän jossakin onnistuu. Eräänä aamuna heräsin siihen, kun tytär oli herännyt ennen minua ja saanut televisiosta Pikku Kakkosen näkyviin ihan itse. Riemulla ei ollut rajaa, eikä meillä nukkunut sen jälkeen enää kukaan.

Kunpa itselläkin olisi sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä edes puolet siitä, mitä on huippu-urheilijalla tai lapsella. Kaapin pohjalla lojuu keskeneräinen vauvan nuttu, jonka aloitin odottaessani kohta 2,5 -vuotiasta taaperoa. Tietokoneelta löytyy kuvia suklaapaloista, joiden piti aloittaa leivontablogi, jota ei koskaan syntynyt. Pihalla odottaa muutama rikkaruoho kitkijäänsä.

Mutta lohdutan itseäni sillä, että pitkäjänteisyyttä on varmaan montaa lajia. Minussa se asuu piilevänä. Ensi kesänä nimittäin aion kitkeä rikkaruohot.

En kuitenkaan ole täysin sinnitön. Tämä kuva on otettu kesällä 2009 Pallakselta Taivaskeron päältä. Kyseisellä paikalla sytytettiin virallinen olympiatuli 1952 Helsingin olympialaisten kunniaksi. Kiipesin huipulle ihan itse ja nautin siitä suunnattomasti.