Julkisuudessa on keskusteltu viime aikoina paljon subjektiivisesta
päivähoidosta. Hyvä niin, koska aihe on lähes jokaiselle
perheelliselle tuttu. Asia puhuttaakin paljon kunnissa näinä aikoina, koska
kuntien viime vuoden tilinpäätöstiedot julkistetaan. Varsinkin suurissa
kunnissa päivähoidon menot ovat suuret.
Kuntien
päivähoidosta vastaavat virkamiehet ovat suurelta osin sitä mieltä, että
oikeutta subjektiiviseen päivähoitoon voi karsia (LK 14.4.2013). Rohkeasti ja järkevästi vaihtoehdoksi
esitetään subjektiivista oikeutta osa-aikahoitoon. Se
kenellä on oikeus päivähoitoon, ei ole kuntien päätettävissä. Lain nojalla lapsilla on oikeus päivähoitopaikkaan, vaikka vanhemmat eivät käy töissä tai opiskele. Paine kohdistuu
siis parhaillaan uudistettavaan lakiin.
Kaupunginvaltuutettu
Reino Rissanen (sd.) toteaa, että on lasten oikeuksien polkemista, mikäli
subjektiivinen päivähoito-oikeus lakkautetaan (UR 24.4.2013). Subjektiivinen
oikeus päivähoitoon tuntuu välillä pyhältä asialta, johon ei saa koskea. Asia
on helppo perustella lapsen edulla, mikä onkin jalo peruste. Voidaanko asia
kuitenkin nähdä laajemminkin?
Mielestäni koko perheen etu on myös lapsen etu. Kehittäisinkin
järjestelmää kokonaisuutena. Subjektiivista päivähoito-oikeutta voi karsia
osa-aikaiseksi, mikäli se tuo osaltaan tilaa päiväkoteihin. Päivähoidon
uudistusta täytyy rakentaa kokonaisuutena linkittäen siihen myös koko perheen
saamat palvelut.
Aikoinaan päivähoito on
kehitetty, jotta vanhemmat voivat käydä töissä. Välillä kuulee kärjekästäkin arvostelua,
jos lapsi on kokoaikahoidossa ja toinen vanhemmista kotona työttömänä. Aihe on
äärimmäisen herkkä. On perheitä, joissa lapsen kehitykselle parasta on
viettää aikaa myös päivähoidossa virikkeellisessä ympäristössä. Näille
lapsille riittäisi osa-aikainen hoito ja vaihtoehdoksi tai lisäksi jokin
kevyempi hoitomuoto, esimerkiksi päiväkerho tai avoimen päiväkodin palvelut. Nykyistä enemmän ja tapauskohtaisesti
palvelukokonaisuuteen voisi linkittää myös ehkäisevän perhetyön.
Perheitä täytyy tukea kokonaisuutena. Lapsella on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, mutta myös perheeseen.