Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja lehterin väki
Laaja hyvinvointikertomus on hyvinvointijohtamisen ja
kaupungin kehittämisen työväline. Tämä lakisääteinen paperi on nimensä
mukaisesti laaja ja sisältää paljon tietoa sairastavuusindeksistä kaupungin
matonpesupaikkojen lukumäärään.
Hyvinvointi on moniselitteinen asia. Tästä laajasta
tilastomassasta Keskusta ryhmän huomio kiinnittyi useampaankin tärkeään asiaan.
Kertomuksen tilastojen mukaan yksinäisyys on arkipäivää
monessa väestöryhmässä. Eilisessä Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen
artikkeli yksinäisyydestä. Jutun mukaan yksinäisyys on nykyisin merkittävä
yhteiskunnallinen ongelma - aivan kuin köyhyys aiemmin.
Kukaan ei synny yksinäiseksi. Yksinäisyys on myös
yhteiskunnallinen asia, jota me päättäjät voimme päätöksillämme joko lisätä tai
vähentää. Se lisää myös ilmiöitä, jotka käyvät veronmaksajalla kalliiksi. Yksinäiset
tarvitsevat kuntien palveluita muita enemmän.
Hyvinvointikertomuksen yksinäisyyttä koskevia kohtia tutkiessa selviää, että koululaisten suhteen suuntaus on positiivinen, mutta kuitenkin huomionarvoinen, koska yksinäisyyteen liittyy aina syrjäytymisriski. Kouluterveyskyselyn tuloksien osalta kuviot olivat vajaita, mutta sen verran selvisi, että peruskoulun 8. ja 9 luokan oppilaista ilman läheistä ystävää koki olevan 9%. Lukion 1.ja 2. vuosikurssilla 6% vastanneista ei ollut yhtään ystävää. Ammatillisen koulutuksen saralla luku oli 7 %. Pääviesti on kuitenkin, että nykypäivän lapsilla ja nuorilla ei ole välttämättä yhtään sellaista läheistä ystävää, jolle kertoa ilot ja surut. Mielestäni lukujen pitäisi olla lähempänä nollaa kuin kymmentä prosenttia.
Samalla kun ikäihmisten kotihoito yleistyy, haasteeksi
nousee ikä-ihmisten kokema yksinäisyys. Yksinäisyys on riski, joka heijastaa
terveyteen ja tyytyväisyyteen elämästä. Rovaniemelläkin säännöllisen kotihoidon
piirissä olevien ikäihmisten määrä on noussut vuoden 2008 noin 10 %:sta vuoden 2012
14%:iin. Kotihoito itsessään on hyvä asia, mutta siihen liittyvät haasteet
täytyy tiedostaa. Mikäli painopiste on ennaltaehkäisevässä työssä, tämä on
syytä huomioida. Kasvavan yksinäisyyden vuoksi, yhteisöllisyyteen täytyy
kannustaa kaikilla tavoin. Ei riitä, että se kirjataan kaupunkistrategiaan. Jokainen
meistä voi kysyä peilikuvalta: ”Milloin viiimeksi kysyit naapurin mummolta: 'Mitä
sinulle kuuluu? Tarvitsetko apua lumitöissä?'”
Silmiin pistävää on myös tupakoinnin väheneminen, mutta
toisaalta huumekokeilujen kasvaminen. Tätä
kuvaa myös se, että poliisin tietoon tulleet huumausainerikokset ovat selvässä
nousussa. Päihteiden suhteen tuntuu tapahtuneen huolestuttava asennemuutos noin
kymmenessä vuodessa. Tupakoinnin väheneminen on positiivinen asia, mutta
pelkään, että sille löytyy ruma selitys.
Kannabiksesta ja pössyttelystä on tullut yleisempää kuin moni haluaa uskoakaan. Mikäli kuulopuheisiin on uskominen, pilveä saisi aina, jos vain haluaisi. Ennen kuin huumeongelma räjähtää täysin käsiin, tämä on otettava vakavasti ja on panostettava valistukseen niin kouluilla kuin nuorisotiloilla. Jos tämän ympärille ei ole vielä herätty, olisi jo korkea aika. Asian tiimoille olisi syytä kiireesti perustaa valistukseen keskittyvä projekti.
Työikäisten hyvinvoinnin kannalta työssäjaksaminen on yksi keskeinen asia. Työhyvinvoinnin kannalta johtaminen ja esimiestyö ovat avainasemassa. Onkin erittäin hyvä asia, että kaupungissa on jo käynnissä esimieskoulutus -hanke. Hyvä esimiestyö vaikuttaa väistämättä alaisten jaksamiseen. Työuupuminen voi pahimmassa tapauksessa johtaa masennukseen. Ilahduttavaa on, että sairauspoissaolot laskeneet jo useamman vuoden ajan. Silti mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneiden määrä on lievässä nousussa, mikä ei ole hyvä asia. Tämän vuoksi kuntoutukseen panostaminen onkin erittäin tärkeää.
Työssäjaksamiseen liittyy myös fyysiset seikat, kuten terve
työympäristö. On tärkeää, että kaupunki pyrkii edelleen pääsemään eroon
huonokuntoisista kiinteistöistä. Esimerkiksi home ja kosteusvauriot ovat ikävä
ongelma koko maassa, jolla voilla pitkäkestoisia terveydellisiä seurauksia.
Yhtä huolestuttavaa on se, että kaikilla ei ole työtä.
Pitkäaikaistyöttömien määrä on ollut kasvussa lähes viiden vuoden ajan.
Vaikeasti työllistyvien määrä on noussut myös vuodesta 2010 alkaen. Työttömyys
voi jättää ihmisen hyvinvointiin ja itsetuntoon vakavia jälkiä jo muutamassa
kuukaudessa. Tämänkin takia hyvä elinkeinopolitiikka on tärkeää, koska työ on parasta
sosiaaliturvaa.
Keskustan ryhmässä yhtenä asiana nousi esille liikunnan
merkitys terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Liikunta on yksi parhaimmista
sairauksien ennaltaehkäisyn keinoista. Urho Kekkosta mukaillen, jokainen syy,
joka estää meitä liikkumasta, on tekosyy. Liikuntaan liittyy myös vastuu
itsestä ja omasta terveydestä. Keskellä kuntatalouden haasteita, emme
voi sysätä kaikkea yhteiskunnan harteille. Hyvinvointikertomuksen mukaan KELAn sairastavuusindeksi
on noussut. Siksi vastuu itsestä ja
omasta terveydestä korostuu. Kuitenkin meidän pitää pystyä huolehtimaan
kaikkein heikoimmista.
Keskustan ryhmä kiinnitti huomiota myös siihen, että
rakenteet ovat edelleen monessa kohtaan jäykkiä, eikä poikkihallinnollinen
yhteistyö luonnistu. Esimerkiksi nuorisotakuu on tästä esimerkki. Moni hyvä
asia jumittuu hallinnon rattaisiin, ja ihminen unohtuu. Hyvinvointikertomuksen
ensimmäisen osan loppupuolella todetaankin, että taloustilanne tuo omat haasteet
ennaltaehkäisevään työhön. Tämän vuoksi olisikin tärkeää löytää ratkaisuja
näihin tilanteisiin, joissa tarvitaan moniammatillista ja poikkihallinnollista
yhteistyötä. Joskus mietin, unohdammeko liian helposti ennaltaehkäisevän työn
merkityksen ja sen, että euron säästö voi poikia kolmen euron lisälaskun
tulevaisuudessa?
Hyvinvointi on loppujen lopuksi subjektiivinen kokemus;
kukaan ei voi käskeä toista voimaan hyvin, sen sijaan kannustaa voi. Kaupungille
jääkin tässä kannustajan ja mahdollistajan rooli.