Kulunut viikko on ollut mielenkiintoinen ja vilkas. Maanantaina ja tiistaina täällä Rovaniemellä järjestettiin valtuustoseminaari. Maanantai-illan huipensi valtuuston kokous. Valtakunnan tasolla uutisvirran on täyttänyt kohu ministeri Hautalan pimeästä remontista. Viikon lopussa olemme saaneet lukea myös hallituksen kehysriihen päätöksistä.
Valtuustoseminaarin
viesti ei ole yllätys kenellekään, joka tarkemmin seuraa Rovaniemen asioita:
talouden osalta Rovaniemen tilanne on synkähkön harmaa. Kaupungin vuoden 2012
tilinpäätös tulee olemaan jopa 16 miljoonaa euroa alijäämäinen ja etsimme
salapoliisin lailla keinoja talouden haasteiden ratkaisemiseksi.
Mistä
alijäämä johtuu? Lyhyesti yksinkertaistettuna: tulot eivät riitä kattamaan
menoja. Kaupungin konsernin kokonaistilanne on kohtuullisen hyvä mutta emon (kaupunki
ja liikelaitokset) tulos sukeltaa. Syitä tähän alijäämään on useita.
Keskeisempiä ovat esimerkiksi erikoissairaanhoidon kustannusten räjähdysmäinen
kasvu, ns. lomapalkkavarauksen lisäys, sosiaalipalveluiden subjektiivisten
oikeuksien kasvavat kustannukset sekä verojen ja valtionosuuksien hiipuminen.
Kaupungin
haastava taloustilanne ei siis johdu suinkaan kotihoidon kuntalisästä ja
Muurolan lukiosta. Jotkin ryhmittymät ovat halunneet luoda mielikuvaa, että
nämä kaksi asiaa ratkaisisi kaupungin talouden. Näin ei kuitenkaan ole. Vastuullinen
kuntapäättäjä pistää aivonystyränsä töihin ja pohtii, kuinka tasapainottaa
kuntataloutta? Harmillista on, että osa alijäämään johtavista syistä on
sellaisia, joihin kaupunki ei ole voinut itse vaikuttaa.
Kuitenkin
meillä on itse huolehdittava siitä, että talous kohenee. Mielestäni
ehdottomasti paras ja pisimmälle kantavin keino on panostaa kaupungin
elinkeinopolitiikkaan ja luoda tilaa uusille yrityksille ja työpaikoille.
Kaupungin elinkeinostrategia on päivitetty jokin aika sitten ja kevään aikana
saamme päätettäväksi uuden palveluhankintastrategian. Odotan siltä paljon.
Toivottavasti se luo hankintalain puitteissa mahdollisuuksia myös paikallisille
yrittäjille vastata kaupungin tarjouspyyntöihin.
Julkisuudessa
on puhuttu paljon hallinnon keventämisestä, sopimusohjausjärjestelmästä ja sen
yhteydessä päällekkäisistä viroista. Onpa joku jopa ehdottanut, että 30%
kaupungin väestä pistettäisiin kilometritehtaalle. En usko, että aiheuttamalla
työttömyyttä luodaan kasvua ja hyvinvointia. Mikäli Rovaniemen kaupunki
irtisanoisi 30% henkilöstöstä, se tarkoittaisi 900-1000 henkilölle potkuja!
Jäätävä ehdotus, jolla saisimme ainakin ay-liikkeen kimppuumme.
Sopimusohjausjärjestelmä voi toki sisältää jonkin verran ilmaa ja pidän järkevänä, että kaupunki selvittää
onko virkamiesten tehtävänkuvissa päällekkäisyyksiä ja ns. tyhjäkäyntiä. Mikäli
tällaistä esiintyy,on tämäntyyppiset tuplamiehitykset syytä korjata.
Ennen
kaikkea tarvitsemme ennaltaehkäisevää työtä. Jos joku saa esimerkiksi
sydänkohtauksen, se on hoidettava ja emme voi asialle mitään.
Ennaltaehkäisevillä toimilla ihmiset voisivat vaikuttaa siihen, ettei
sydänkohtauksia tule. Onkin haaste, miten kunta saa yksilöt huolehtimaan omasta
terveydestään? Rovaniemellä on jo olemassa olevia käytäntöjä
ennaltaehkäisevästä työstä, kuten varhainen avoin yhteistyö. Tämän tyyppisiä
työmuotoja on kehitettävä ja ne on saatettava kaikkien kuntalaisten ulottuviin.
Surullista
on, että ennaltaehkäisevä työ muistetaan juhlapuheissa, mutta toimenpiteisiin
ryhdyttäessä ne unohdetaan. Tämä johtunee siitä, että ne vievät aluksi varoja,
mutta tuovat säästöjä vasta pitkän ajan kuluessa.
***
Väriä
viikkoon on tuonut lähestyvä pääsiäinen. Tänään Lähteentien pirtillä
järjestettiin Kerttu-verkoston tapaaminen nuorille
vaikuttamisesta kiinnostuneille naisille. Olin kertomassa omia kokemuksiani
politiikassa toimimisesta nuorena naisena yhdessä Liisa Ansalan ja Katri
Kulmunin kanssa. Kommenttipuheenvuoron omista kokemuksistaan piti Maarit
Simoska. Oli todella avartavaa kuulla Maaritin ja yleisössä olleen Asta
Valkosen kokemuksia politiikassa toimimisesta naisen näkökulmasta
vuosikymmenten takaa.
Päivä
huipentui askartelutuokioon tyttäreni ja siskoni kanssa. Tuokion tuloksena
syntyi muutama värikäs risu pienelle virpojalle. Kuva kertokoon puolestaan!
