Kukaan ei voi käskeä toista voimaan hyvin

Sain kunnian pitää 24.3. valtuuston kokouksessa Keskustan ryhmäpuheenvuoron laajasta hyvinvointikertomuksesta. Puheen runko löytyy alta:

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja lehterin väki

Hyvinvointikertomuksen rooli on merkittävä tulevan kaupunkistrategian kannalta; meillä päättäjillä pitää pystyä poimimaan kertomuksesta kaupunkilaisten kannalta tärkeimmät seikat. Eilisten sote -uutistenkin valossa meidän on tärkeää tiedostaa, mitkä tekijät rovaniemeläisten hyvinvointiin vaikuttavat. Pohjois-Suomen tulevassa jättimäisessä erva -alueessa äänemme ei tule kuulumaan, ellemme itse tiedosta hyvinvointiimme vaikuttavia seikkoja ja pidä niistä ääntä.

Laaja hyvinvointikertomus on hyvinvointijohtamisen ja kaupungin kehittämisen työväline. Tämä lakisääteinen paperi on nimensä mukaisesti laaja ja sisältää paljon tietoa sairastavuusindeksistä kaupungin matonpesupaikkojen lukumäärään.

Hyvinvointi on moniselitteinen asia. Tästä laajasta tilastomassasta Keskusta ryhmän huomio kiinnittyi useampaankin tärkeään asiaan.

Kertomuksen tilastojen mukaan yksinäisyys on arkipäivää monessa väestöryhmässä. Eilisessä Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli yksinäisyydestä. Jutun mukaan yksinäisyys on nykyisin merkittävä yhteiskunnallinen ongelma - aivan kuin köyhyys aiemmin.

Kukaan ei synny yksinäiseksi. Yksinäisyys on myös yhteiskunnallinen asia, jota me päättäjät voimme päätöksillämme joko lisätä tai vähentää. Se lisää myös ilmiöitä, jotka käyvät veronmaksajalla kalliiksi. Yksinäiset tarvitsevat kuntien palveluita muita enemmän.

Hyvinvointikertomuksen yksinäisyyttä koskevia kohtia tutkiessa selviää, että koululaisten suhteen suuntaus on positiivinen, mutta kuitenkin huomionarvoinen, koska yksinäisyyteen liittyy aina syrjäytymisriski. Kouluterveyskyselyn tuloksien osalta kuviot olivat vajaita, mutta sen verran selvisi, että peruskoulun 8. ja 9 luokan oppilaista ilman läheistä ystävää koki olevan 9%.  Lukion 1.ja 2. vuosikurssilla 6% vastanneista ei ollut yhtään ystävää. Ammatillisen koulutuksen saralla luku oli 7 %. Pääviesti on kuitenkin, että nykypäivän lapsilla ja nuorilla ei ole välttämättä yhtään sellaista läheistä ystävää, jolle kertoa ilot ja surut. Mielestäni lukujen pitäisi olla lähempänä nollaa kuin kymmentä prosenttia.

Samalla kun ikäihmisten kotihoito yleistyy, haasteeksi nousee ikä-ihmisten kokema yksinäisyys. Yksinäisyys on riski, joka heijastaa terveyteen ja tyytyväisyyteen elämästä. Rovaniemelläkin säännöllisen kotihoidon piirissä olevien ikäihmisten määrä on noussut vuoden 2008 noin 10 %:sta vuoden 2012 14%:iin. Kotihoito itsessään on hyvä asia, mutta siihen liittyvät haasteet täytyy tiedostaa. Mikäli painopiste on ennaltaehkäisevässä työssä, tämä on syytä huomioida. Kasvavan yksinäisyyden vuoksi, yhteisöllisyyteen täytyy kannustaa kaikilla tavoin. Ei riitä, että se kirjataan kaupunkistrategiaan. Jokainen meistä voi kysyä peilikuvalta: ”Milloin viiimeksi kysyit naapurin mummolta: 'Mitä sinulle kuuluu? Tarvitsetko apua lumitöissä?'”

Silmiin pistävää on myös tupakoinnin väheneminen, mutta toisaalta huumekokeilujen kasvaminen.  Tätä kuvaa myös se, että poliisin tietoon tulleet huumausainerikokset ovat selvässä nousussa. Päihteiden suhteen tuntuu tapahtuneen huolestuttava asennemuutos noin kymmenessä vuodessa. Tupakoinnin väheneminen on positiivinen asia, mutta pelkään, että sille löytyy ruma selitys.

Kannabiksesta ja pössyttelystä on tullut yleisempää kuin moni haluaa uskoakaan. Mikäli kuulopuheisiin on uskominen, pilveä saisi aina, jos vain haluaisi. Ennen kuin huumeongelma räjähtää täysin käsiin, tämä on otettava vakavasti ja on panostettava valistukseen niin kouluilla kuin nuorisotiloilla. Jos tämän ympärille ei ole vielä herätty, olisi jo korkea aika. Asian tiimoille olisi syytä kiireesti perustaa valistukseen keskittyvä projekti.

Työikäisten hyvinvoinnin kannalta työssäjaksaminen on yksi keskeinen asia. Työhyvinvoinnin kannalta johtaminen ja esimiestyö ovat avainasemassa. Onkin erittäin hyvä asia, että kaupungissa on jo käynnissä esimieskoulutus -hanke. Hyvä esimiestyö vaikuttaa väistämättä alaisten jaksamiseen. Työuupuminen voi pahimmassa tapauksessa johtaa masennukseen. Ilahduttavaa on, että sairauspoissaolot laskeneet jo useamman vuoden ajan. Silti mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneiden määrä on lievässä nousussa, mikä ei ole hyvä asia. Tämän vuoksi kuntoutukseen panostaminen onkin erittäin tärkeää.

Työssäjaksamiseen liittyy myös fyysiset seikat, kuten terve työympäristö. On tärkeää, että kaupunki pyrkii edelleen pääsemään eroon huonokuntoisista kiinteistöistä. Esimerkiksi home ja kosteusvauriot ovat ikävä ongelma koko maassa, jolla voilla pitkäkestoisia terveydellisiä seurauksia.

Yhtä huolestuttavaa on se, että kaikilla ei ole työtä. Pitkäaikaistyöttömien määrä on ollut kasvussa lähes viiden vuoden ajan. Vaikeasti työllistyvien määrä on noussut myös vuodesta 2010 alkaen. Työttömyys voi jättää ihmisen hyvinvointiin ja itsetuntoon vakavia jälkiä jo muutamassa kuukaudessa. Tämänkin takia hyvä elinkeinopolitiikka on tärkeää, koska työ on parasta sosiaaliturvaa.

Keskustan ryhmässä yhtenä asiana nousi esille liikunnan merkitys terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Liikunta on yksi parhaimmista sairauksien ennaltaehkäisyn keinoista. Urho Kekkosta mukaillen, jokainen syy, joka estää meitä liikkumasta, on tekosyy. Liikuntaan liittyy myös vastuu itsestä ja omasta terveydestä. Keskellä kuntatalouden haasteita, emme voi sysätä kaikkea yhteiskunnan harteille. Hyvinvointikertomuksen mukaan KELAn sairastavuusindeksi on noussut.  Siksi vastuu itsestä ja omasta terveydestä korostuu. Kuitenkin meidän pitää pystyä huolehtimaan kaikkein heikoimmista.

Keskustan ryhmä kiinnitti huomiota myös siihen, että rakenteet ovat edelleen monessa kohtaan jäykkiä, eikä poikkihallinnollinen yhteistyö luonnistu. Esimerkiksi nuorisotakuu on tästä esimerkki. Moni hyvä asia jumittuu hallinnon rattaisiin, ja ihminen unohtuu. Hyvinvointikertomuksen ensimmäisen osan loppupuolella todetaankin, että taloustilanne tuo omat haasteet ennaltaehkäisevään työhön. Tämän vuoksi olisikin tärkeää löytää ratkaisuja näihin tilanteisiin, joissa tarvitaan moniammatillista ja poikkihallinnollista yhteistyötä. Joskus mietin, unohdammeko liian helposti ennaltaehkäisevän työn merkityksen ja sen, että euron säästö voi poikia kolmen euron lisälaskun tulevaisuudessa?

Hyvinvointi on loppujen lopuksi subjektiivinen kokemus; kukaan ei voi käskeä toista voimaan hyvin, sen sijaan kannustaa voi. Kaupungille jääkin tässä kannustajan ja mahdollistajan rooli.