Muutimme uuteen kotiin reilu viikko sitten. Koti on ihana, vaikka osittain vielä kesken. Erityisen ihastunut olen ominaisuuteen, jota en kotia etsiessä älynnyt edes toivoa. Meillä on takka. Olen siihen täysin ihastunut. Pakkanen on paukkunut ja takalle on ollut käyttöä. Puilla lämmittäminen on edullista, luonnon kannalta järkevää ja kaiken lisäksi tunnelmallista. Superbonuksena voi vielä fiilistellä ja paistaa takassa makkarat.
Ihminen valittaa yleisesti säästä, vaikka se on asia johon ei suoranaisesti voi tässä hetkessä vaikuttaa – pitkässä juoksussa kylläkin. Jos aamulla on pakkasta -35 *c, ei lämpötilalle voi tehdä juuri mitään saman päivän aikana, mutta onneksi omiin toimintoihinsa ja pukeutumiseensa voi vaikuttaa. Täällä Napapiirillä osataan elää säällä kuin säällä, eikä koko yhteiskunta pysähdy sen vuoksi.
Minua huvitti aikoinaan vaihto-oppilaana Walesissa, kun opettajat kertoivat, että lasten ei tarvitse mennä kouluun pienelläkään lumisateella. Tosin itsekin olen ollut koulusta kerran pois talven sääoikkujen takia. Olin lukion toisella, kun pakkasta oli pari päivää -40*c. Asuimme syrjäkylällä ja meidän suunnan koulubussi oli niin vanha, että oli hyvin epävarmaa säilyisikö se ajokunnossa koko reittinsä. En halunnut mennä kylmään seisomaan sisareni kanssa vain varan vuoksi. Laskeskelimme, että on hyvin todennäköistä, että bussi jää välille ennen meidän taloa. Taisimme olla siitä jopa täysin varmoja. Niin me sitten saimme äidin soittamaan luokanvalvojille. En muista, miten bussille kävi, mutta me saimme luvallista poissaoloa päivän tai kaksi.
Mutta meidän perheessä tämä pakkasen pelko ei ole kuitenkaan levinnyt kaikkiin. Veljeni kertoi tänään Facebookissa tehneensä halkoja. Kotipuolessa oli tänäänkin pakkasta yli -30’. No, jonkun niitä puitakin on sinne takkaan tehtävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti