Olen yksi ehdokkaista. Lupauduin ehdokkaaksi alun perin jo alkuvuodesta. Ollakseni rehellinen, olin kesällä hyvin lähellä perua ehdokkuuteni. Lopullisen päätöksen teinkin vasta loppukesästä. Syynä jahkailuun on kasvava vatsan seutu. Toisen lapsemme on määrä syntyä marraskuussa. Jopa 1980 -luvulla syntyneet ovat vihjaisseet minulle, että pitäisikö asiat pistää tärkeysjärjestykseen.
Valehtelisin, jos väittäisin, että en ole pohtinut luottamustoimien ja perheen yhdistämistä. Totta ihmeessä olen. Jossain mielessä Suomen asenteet ovat vuosikymmenien takaa, koska naisen täytyy selitellä sellaisia asioita kuin työn ja perheen yhdistäminen ja työn ja luottamustoimien yhdistäminen. Olen toki saanut myös kannustavaa palautetta. Viimeksi tänään kunnallisjärjestön kokouksessa eräs vanhempi rouvashenkilö rohkaisi ja se tuntui tottakai hyvältä.
Pohdinnoista huolimatta, päädyin kuitenkin ehdokkuuteen. En vallanhimosta, enkä siksi, että pääsisin keskipisteeksi. Kummastakaan en edes erityisemmin pidä. Politiikassa valta on aina vain lainassa ja pidän enemmän taustalla vaikuttamisesta. Olen ehdolla kaupunginvaltuustoon, koska minua kiinnostavat asiat ja se kuinka yhteiskunta toimii. Kyynikot naurakoot, mutta olen vilpittömästi onnellinen, jos edes jollakin tapaa voisin auttaa kaupunkilaisia. Toki tiedän, etteivät päätökset tule olemaan aina mukavia. Olen kuitenkin valmis siihenkin. Tiedän, ettei aina voi miellyttää kaikkia.
En myöskään tahtonut perua sanojani siitä, että lähden ehdolle. Tärkein syy on kuitenkin se, että mielestäni valtuustossa tarvitaan myös lapsiperheiden edustusta. Keskustan listalla onkin mukava määrä nuoria perheellisiä. Toivon, että mahdollisimman moni meistä menisi läpi. Rovaniemen väkiluku kasvaa pitkälti syntyvyyden kasvun myötä ja siksi tulevalla valtuustokaudella keskustallaan aivan varmasti paljon perheiden ja kotien asioista. Kuinka taataan riittävästi päivähoitopaikkoja? Miten käy kodinhoidon tuen kuntalisälle? Voidaanko omakotitalotontteja kaavoittaa lisää?
Toki valtuustoon tarvitaan muitakin kuin nuoria perheellisiä. Jotta demokratia toimisi, valtuustoon tarvitaan naisia ja miehiä kaikista ikäryhmistä, jotka edustavat eri elämäntilanteita ja ammattiryhmiä. Valtuustossa tarvitaan kaikkien sukupolvien yhteistyötä ja vuorovaikutusta niin kuin elämässä ylipäätäänkin. MTV3:n tuoreen tutkimuksen mukaan kuntavaalien tärkein teema tulee olemaan ylivoimaisesti sosiaalipalvelut eli kuten vanhustenhoito, päivähoito ja nuorisopalvelut. Tulen käsittelemään näitä myös omassa kampanjassani, koska ne ovat juuri niitä arkipäiväisiä asioita, jotka koskevat kuntalaisia.
Olin ehdolla jo kunnallisvaaleissa 2008 ja olen toiminut pian päättyvällä valtuustokaudella lautakunnissa. Edellisellä äitiyslomalla kävin myös kokouksissa ja se ei ollut mikään ongelma. Onneksi minulle on hyvä tukiverkosto. Useimmilla perheenäideillä on jokin harrastus. Minulle kuntapolitiikka on harrastus. Toiset käyvät korukursseilla, mutta minä olen valmis siihen, että luen harrastuksena kokouspapereita ja osallistun kokouksiin. Kampanjointi on hiljalleen alkamassa. Kampanjoin terveyden ehdoilla, mutta tosissani. Nettisivuni ovat avautuneet hiljattain. Äänestäjät päättävät, tallusteleeko Karhu valtuustoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti