Kylät ja kaupunginosat – yksi Rovaniemi?

Uuden Rovaniemen artikkeli 5.10. kaupungin osallisuuden ja vaikuttamisen kehittämisohjelmasta herätti minussa kahtalaisia ajatuksia. On mahtavaa, että asukkaita halutaan kuunnella. Pelkät kuulemistilaisuudet eivät riitä. Asioiden pitäisi oikeasti muuttua paremmiksi.

Maalaiskunnan ja kaupungin yhdistymisestä on pian seitsemän vuotta.  Kun kuntien yhdistymistä suunniteltiin, asuin Rovaniemellä opiskelijana, jonka kirjat olivat muualla. Silti puheet yhdistymisestä kiinnostivat ja ovat jääneet mieleen. Joistakin yksittäisistä mielipiteistä huolimatta käydyn keskustelun pääsuuntaukset olivat aikoinaan sellaiset, että maalaiskunnassa vastustettiin liitosta ja kaupungissa puolustettiin. Henki on osaksi vieläkin samansuuntainen. Entisen maalaiskunnan puolella asuvat muistelevat vanhoja hyviä aikoja, jolloin palvelut pelasivat. Joku voi teilata puheet takapeiliin katsomiseksi. Jostakin ne kuitenkin kumpuavat.

Yhdistymissopimuksessa puhutaan monessa kohdassa kauniisti kylien Rovaniemestä. Esimerkiksi palvelujen kehittämistavoitteissa mainitaan, että: "tavoitteena on kehittää kylien elinkelpoisuutta ja pienyritystoimintaa." Kun kuntalaisia kuuntelee, tulee mieleen, etteivät yhdistymissopimuksen teksti ja todellisuus aina kohtaa.

Rovaniemen maalaiskunnan ja kaupungin yhdistymissopimuksessa tärkeäksi ajatukseksi muodostui aikoinaan ajatus kylien Rovaniemestä. Sopimuksessa todetaan uuden kunnan kehittämisen tavoitteeksi mm. seuraavaa: "Rovaniemen maalaiskunnan osalta otetaan huomioon erityisesti kunnan suuri pinta-ala, laaja kyläverkosto ja liikenteen ja palvelujen saavutettavuuden asettamat vaatimukset. Rovaniemen kaupungin osalta kiinnitetään huomiota sen maakunnalliseen asemaan ja vastuuseen palveluiden ja työpaikkojen keskuksena."
  
Tuleva aluelautakuntauudistus kuulostaa taivaan lahjalta kylille. Se onkin kehitystä oikeaan suuntaan, jos ne osaavat ottaa itselleen vallan. Esimerkkinä viimeisten vuosien ajalta on ainakin yksi tapaus, joissa kylien harrastusmahdollisuuksia on politiikkojen taholta vähätelty. Lehtien palstat täyttyivät Sinetän liikuntahalliin liittyvistä kirjoituksista monta kertaa. Yhdistymissopimuksessa luvataan myös turvata kylien vapaa-aikatoimen, kansalaisopiston ja kirjastotoimen palvelut. Muurolan lukio ei sinänsä kuulu edellä mainittuihin, mutta käy hyvänä esimerkkinä yrityksestä kurjistaa kyliä. Jokainen loogisella päättelykyvyllä varustettu rovaniemeläinen kuitenkin ymmärtää, että mikäli lukio lakkautetaan voi dominopeli alkaa. Lukion lakkautuksen jälkeen vaarassa olisivat muut koulutusasteet ja kirjasto. Kylien kehittämisen ohella on kehitettävä myös kaupunginosia ja niiden palveluita.

Niin kauan kuin entisen maalaiskunnan puolella asuvat kokevat, että heitä ja heidän elinmahdollisuuksiaan väheksytään, on takapeiliin katsominen ymmärrettävää. Olisi jo aika, että ihmisten haikailu menneeseen loppuu. Se edellyttää yhtä asiaa: poliittisten päättäjien on muistettava kylät ja kaupunginosat tasa-arvoisesti päätöksissä ja teoissa.

Asun itsekin entisen maalaiskunnan puolella Saarenkylässä. Tämä on kuitenkin niin lähellä kaupunkia ja palveluita, ettei valittamiseen ole syytä. Sympatiani ovat siitä huolimatta kauempana kylillä asuvien puolella. Minusta jokaisella on oikeus asua siellä, missä on onnellinen. Hyvä kaupunki tukee onnellisuutta esimerkiksi turvaamalla lähipalvelut. Silloin yksi Rovaniemi on totta.