Talouden tuulia

Rovaniemellä on tällä viikolla puhuttanut uuden kaupunginjohtajan Esko Lotvosen esitykset ensi vuoden budjetiksi. Asiasta on uutisoitu näyttävästi ja talousasiat ovat herättäneet huomiota myös vaalikentillä.

Lotvonen esittää peräti 1% veronkorotuksia ensi vuodelle ja seuraavalle vuodelle vielä 0,5% korotusta. Lisäksi vakituisen asunnon kiinteistövero nousisi 0,25%. 

Sattumoisin Uusi Rovaniemi -lehti kysyi viikkokysymyksessään kunnallisvaaliehdokkailta, pitääkö veroprosenttia nostaa ja kuinka paljon.  Mielestäni veroprosenttia voi nostaa vain maltillisesti, 0.25%, koska kaupungin taloudellinen tilanne on haastavassa tilanteessa. Parannusta alijäämään hakisin myös muilla keinoin, kuten yrittäjyyteen kannustamalla ja priorisoimalla investointeja. 

Kaupunki voi  tukea yrittäjyyttä paitsi kaavoituksella, myös muilla keinoin. Palvelunhankintastrategiassa pitää tarkasti määritellä mitä palveluita yksityistetään. Suurimmat hankinnat täytyy kilpailuttaa osissa, jolloin paikallisilla pienillä yrittäjillä on todelliset mahdollisuudet pärjätä tarjouskilpailuissa. Lisäksi kaupunki voisi auttaa pienyrittäjää ensimmäisen, toisen ja kolmannen työntekijän palkkaamisessa. Tavalliset pienyrittäjät työllistävät huomattavan määrän ihmisiä. Lisäksi on pienyrittäjiä, jotka tekevät töitä kotoa käsin. Näille arkisille ahertajille kaupunki voisi tarjota ilmaista tai edullista työtilaa. Investoinneista priorisoisin ainakin Lappia-talon remontin pelkkään peruskorjaukseen. 

Nostaisin mieluummin maltillisesti veroprosenttia kuin palvelumaksuja. Palvelumaksut koskettavat eniten kaikkein pienituloisempia, mutta verotus progressiivisesti kaikkia. Vaikka kannatan pientä veronkorotusta, talouden kohentaminen ei saa missään nimessä perustua pelkästään suuriin veronkorotuksiin. Mielestäni Lotvosen esittämät luvut ovat älyttömiä ja liian suuria. Täytyy muistaa, että yhdistyneen Rovaniemen aikana veroprosenttia on nostettu jo moneen kertaan.

Kaupungin taloudellinen tilanne on arvioiden mukaan painumassa alijäämäiseksi n. 16 miljoonaa euroa. Kannatan tässä tilanteessa maltillista veronkorotusta, koska se on nopea tapa vaikuttaa kaupungintalouteen, vaikka ei mikään mukava keino. Lisäksi pistäisin investoinnit tärkeysjärjestykseen nyt tiukimmaksi ajaksi. Pitkällä tähtäimellä talous saadaan kuntoon yrittäjyyteen panostamalla ja ennalta ehkäisevällä toiminnalla. Kun asiat tehdään ajoissa, säästetään sekä inhimillisiä että taloudellisia voimavaroja.  

Lotvonen esittää myös Rovaniemi-lisän lakkauttamista jo maaliskuun alusta alkaen. Vastustan Rovaniemi-lisän lakkauttamista. Aikataulu on älytön ja tyly temppu monelle perheelle. On perheitä, jotka ovat voineet suunnitella hoitavansa lapsensa kotona  ensi kesään saakka tai kenties pidemmälle. Nämä perheet ovat laskeneet tulevaisuutensa Rovaniemi-lisän varaan ja luottaneet siihen, että aiempi päätös Rovaniemi-lisän jatkumisesta pitää. Tällä tavallako Rovaniemi todellakin osoittaa olevansa perheiden kaupunki? Rovaniemi-lisän lakkauttaminen olisi kuin maton vetäminen jalkojen alla. 

Minä haluan olla luomassa sellaista Rovaniemeä, jossa voi luottaa siihen, että päätökset pitävät. Laihojenkin vuosien aikana pitää muistaa ihminen ja ihmisyys.  

Talouden tasapainottamiseen ei ole olemassa vippaskonsteja. Siksi kasvua on haettava monesta suunnasta, mutta pitää rohjeta tehdä myös hankalia päätöksiä. Lopulta on kysymys arvoista: mistä olemme valmiita luopumaan ja mistä emme, jotta yhteinen taloutemme voisi hyvin? Toisaalta täytyy pohtia, mitkä ovat niin tärkeitä asioita, että niistä ei luovuta edes tiukan ajan tullen. Oli päätökset millaisia hyvänsä, niillä vaikutetaan siihen, kuinka onnellisia ihmisiä Rovaniemellä asuu.